Monday, July 31, 2017

Weld and other thoughts Resedaa ja muita mietteitä


Värireseda on kasvanut hyvin, vaikka vielä kesäkuussa ne olivat pieniä. Tämä kuva on viime viikolta, ja viime päivien aikana se on alkanut haaroittua lisää. Elokuun lopulla siitä tulee hyvä sato:)
Väriresedan väriainepitoisuus on suurimmillaan silloin kun ensimmäiset siemenet alkavat kypsyä, eli sen kanssa kannattaa odottaa sadonkorjuuta.
Tällä hetkellä keruuta odottavat parhaillaan kukkivat ahdekaunokit ja myös ensimmäiset tarhapiiskut ovat valmiita kerättäväksi värjäykseen. Morsinkoakin saan jo ehkä tällä viikolla, mutta väritattaret eivät ole pitäneet tästä viileästä kesästä ja niiden kanssa odotan ainakin elokuun lopulle ennenkuin alan värjätä niillä.

Tapasin torilla lauantaina Luciana Marronen Argentiinasta, hän on Etelä-Amerikkalaisten luonnonvärien asiantuntija. Täällä hänen Facebook-sivunsa. Sattuipa tosi mukavasti, että minä olin sinä päivänä torilla:)
Voi kun minulla olisi ollut siellä enemmän perinteisillä suomalaisilla kasveilla tai sienillä värjättyjä lankoja, mutta pääosan myynnissä olevista langoista olen värjännyt indigolla (vaikkakin itse myös kasvattamallani väriresedalla tai morsingolla), krapilla ja kokenillilla. Asiakkaat ostavat eniten voimakkaita sinisiä, punaisia, violetteja ja vihreitä, ja siksi niitä pitää olla myynnissä. Keltaiset ja hailukammat värit myyvät heikommin, niiden valonkesto on myös heikompi, joten siksikään niitä ei kannata pitää torilla :(
On minulla torilla kuitenkin myös samettijalkavihreää ja seitikkipunaista/oranssia, mutta puiden kuorilla tai lehdillä värjättyjä lankoja harvemmin. Ajattelin, että täytyy nyt alkaa pitää torilla mukana edes pieniä vyyhtejä näistä suomalaisemmistakin väreistä:) Itse puutarhassa kasvattamani värikasvit ovat sellaisia, millä värjätään ympäri maailmaa, ja jotka on hyväksi todettuja, mutta saan omalta tontiltamme ja lähiympäristöstä myös paljon luonnonkasveja, mitkä antavat väriä. Paljon olenkin kokeillut ja värjännyt niillä pieniä määriä lankoja aikojen kuluessa.

IN ENGLISH
Weld has grown well, though it has been quite cool summer this year, and the plants were small in June. The picture above is from last week and they had already branched out more since then. I will have a good crop of weld in the end of August:) The best dye content in weld is when the first seeds begin to ripen, so I will have to wait more until harvest.
At the moment knapweed Centaurea jacea is flowering and ready to harvest, and also the first goldenrods are ready. I think I can start harvesting woad also this week, but japanese indigo has not liked this summer, and it will be at least two or three more weeks before it is ready.

Last Saturday I met at the market Luciana Marrone from Argentina, an expert of natural dyes in South America. Her Facebook pages are here. She was visiting Finland, and I'm so glad I happened to be at the market when she came:) 
I wish I had had more yarns dyed with traditional Finnish dye plants and mushrooms, but people buy blues and strong reds, purples and greens best, so I have to dye them most. Yellows and paler colors don't sell so well, and also their lightfastness is no as good, so that is why I don't have them so much for sale:(
I do have green dyed with mushroom Tapinella atrotomentosa, and reds /oranges dyed with Cortinarius mushrooms at the market, but only occasionally yarns dyed with tree barks or leaves. I now started to think that I should have more, even small skeins, of yarns dyed with Finnish wild plants at the market. Plants which I grow mostly in my garden are more universal dye plants, but I have dyed with many wild plants collected from our own property, and mushrooms from the woods.

Friday, July 14, 2017

The importance of testing Valonkestotestejä



Ensi viikolla on 20-23.7 taas Värjärikillan järjestämät värjäripäivät, tänä vuonna Lepaalla. Siellä on erilaisia kursseja, ja yhtenä on mm Outi Sipilän vetämä kurssi luonnonpuretteista. Hän oli kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin keväänä Värillä-lehteen siitä, miten tärkeää olisi, että kun kokeillaan erilaisia uusia purete ja väriaineyhdistelmiä, niin myös niiden valonkestoja testattaisiin ja erityisesti että näistä tuloksista myös kerrottaisiin jälkeenpäin. Usein tosiaan väri ensisilmäyksellä näyttää hienolta, mutta joidenkin kuukausien tai vuosien jälkeen väri onkin muuttunut, ja on pettymys sekä värjärille että lankojen käyttäjille. Toisaalta testauksen avulla voidaan löytää ne parhaat yhdistelmät näistäkin! Hän oli itse värjännyt 34 vuotta sitten sienillä, ja näytteet näistä värjäyksistä oli säilytetty pimeässä. Kuitenkin löyhkäsilokalla värjätty tinapuretettu sininen lanka oli muuttunut täysin valkoiseksi vuosien mittaan pimeässäkin säilytettynä. Vastaavasti verihelttaseitikkien punainen oli pitänyt värinsä samoissa oloissa.

Tämän innoittamana kaivoin esille omia orakkailla ja löyhkäsilokalla viimeisen parinkymmenen vuoden aikana värjättyjä lankojani ja näytteitä. Kaikista värjäyksistä en löytänyt näytteitä, mutta aika paljon olen säilyttänyt. Ymmärtääkseni orakkaiden ja löyhkäsilokan väriaineet ovat samantyyppisiä, ja siksipä nyt sitten vihdoin ajattelin tehdä pidempiaikaisen valonkestotestin näille langoille. En ole sinisiä orakaslankoja myynyt useinkaan juuri siksi kun en voi olla varma niiden valonkestosta, toisaalta ei niitä ole kovin paljoa. Lisäksi laitan nyt vertailuun myös orakkailla raparperilehtipuretuksen kanssa värjätyt langat.
Alla kuvia varastosta löytämistäni lankanäytteistä.

IN ENGLISH
Next week Finnish Dyer's Guild has it's annual gathering (though I'm not able to make it there).
They have different workshops, and one of them is a workshop about plant mordants, by Outi Sipilä who has a long experience with natural dyes. She had written an interesting article in guilds magazine about plant mordants and how important it is that when people experiment with new plant mordants and plant combinations, that they would test them for light fastness and also report back what the results are. It is a shame that many times initially wonderful colours fade more or less rapidly to something dull, and this may discourage people new to dyeing or people who buy naturally dyed yarns. On the other hand some new good results may just be waiting to be found!
She wrote how she had dyed 34 years ago with mushrooms and kept samples of these yarns in a dark place in an envelope all these years. Now, when she looked at them, she found that blue which was dyed with mushroom Telephora palmata (tin mordant) had completely faded to white, even in dark. In the same conditions reds from Cortinarius semisanguineus had kept their colour.

This reminded me how also I had forgotten my samples, and need to do more lightfastness tests! I dug up samples and yarns which I had dyed with tooth fungi and Telephora palmata over the last 20 years. I hadn't kept samples from all the dyeings (or I didn't find them), but I found most of them. As I understand the dyes in tooth fungi are the same type as the dyes in Telephora, and I now I decided to do a longer test for these for the rest of the summer. I have also samples of yarns dyed with tooth fungi and mordanted with only rhubarb leaf, and it will be interesting to see how they compare with alum mordanted yarns.
Here are pictures of the yarns and samples I found.

Sarcodon squamosus, männynsuomuorakas


Hydnellum suaveolens, tuoksuorakas 



Yllä ja alapuolella on löyhkäsilokkanäytteitä. Suurin osa näyttää nyt aika harmahtavilta, vaikka minulla on mielikuva, että ne olisivat olleet alunperin sinisempiä. Ihan outo on tuo oikealla oleva keltainen, miten ihmeessä olen saanut löyhkäsilokalla sellaista. Vasemmalla oleva hyvin vaalea on menettänyt väriään, vihkossa minulla lukee, että se oli vaalea turkoosi värjäyksen jälkeen. Se oli värjätty 2012. Näyttää tosiaan siltä, että löyhkäsilokka ei ole erityisen hyvä värisieni, koska sen sininen harmaantuu tai katoaa ajan kanssa. Nämä kaikki näytteet on säilytetty pimeässä.

IN ENGLISH
Above and below are samples dyed with Telephora palmata. Most of them seem now to be greyish, but I remember them being more blueish grey initially, so they have lost at least some of their color. Beige on the right is strange, how could I have gotten that color from Telephora.. I can't understand. The pale color on the left has been dyed in 2012, and I have written in my notebook that it was pale turqoise, so that has lost also it's color. So it seems that Telephora palmata is not a good dye fungi, it's blue is lost in time. I have kept these samples in the dark.


Tein nyt tällaisen testijutun, ja peitän puolet langoista pahvilla, ja puolet saavat olla kuistilla auringossa loppukesän ajan. Vertailuksi pistin myös morsinkolankaa, se kyllä pitää värinsä. Epäilen näiden orakaslankojen muuttuvan vihreämmiksi valossa, mutta miten paljon ne vaalenevat, se jää nähtäväksi. Kiitos Outi, kun muistutit näiden testausten tärkeydestä. Toivottavasti saatte kurssilla mielenkiintoisia tuloksia ja myös jatkossa selviäisi, mitkä yhdistelmät ja puretukset selviävät voittajina:)

IN ENGLISH
I made now this kind of test for the yarns, I will cover half of them and leave half in the sunlight in our porch for the rest of the summer. To compare with, there is also a sample dyed with woad, I'm sure it will keep it's color. I suspect the tooth fungi yarns will turn green and lose the blue in them, but how much will they fade, that remains to be seen.
Thank you Outi for reminding about the importance of these tests. I hope you get interesting results in the workshop and also what colors/mordants are the winners in the long run:)



-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lopuksi kuvia tällä viikolla yhdeltä aamulenkiltäni. Lähellä kasvaa hieno niitty täynnä päivänkakkaraa, ei kovin yleistä täällä.

Here are some pictures from my morning walk this week. Close by is a pretty field full of Oxeye daisies, not so common sight any more.



Tienpenkalla kasvaa ahomataraa.

Galium boreale by the side of the road.


Ahomataran erottaa helposti siitä, että sillä on vain neljä lehteä kiehkurassa varren ympärillä.

It is easy to recognize from having only four leaves in a whorl around the stem.


Nämä ovat joko keltamataraa tai piennarmataraa, joka on keltamataran ja paimenmataran risteymä, ja minusta vaikea erottaa aidosta keltamatarasta.

These are either Galium verum or Galium x pomeranicum which is more common and for me they are difficult to tell apart. 


Puutarhassa kukkivat pionit, kurjenmiekat ja kurjenpolvet.

In the garden now it is time for peonies, irises and cranesbills.


Friday, June 16, 2017

What's happening in the garden Puutarhakuulumisia


Hiukan kuvia alkukesän värikasvimaaltani. Kesäkuun alussa yöt lämpenivät ja vihdoin vajaa pari viikkoa sitten pääsin istuttamaan väritattaren taimet ulos. Osan olinkin jo aiemmin istuttanut kasvihuoneeseen. Ulos istutetut katoin ruohosilpulla ja peitin kasvit harsolla.

IN ENGLISH
Here are some pictures of my dyeplants. May was very cold, freezing nights right until the end of May, but finally in the beginning of June the weather got warmer and I could plant my japanese indigo outside two weeks ago. I had already planted some inside the greenhouse, just in case the summer was cold. I mulched the plants with grass clippings and covered them all with fleece.


Koska kevät oli niin kylmä, krapit nousivat maasta vasta toukokuun lopussa, olin jo hiukan huolestunut etteivät ne vain olisi kuolleet talvella, mutta onneksi kaikki olivat selvinneet. Kaivoin kesäkuun alussa sitten muutaman taimen penkin reunasta ylös värjäystä varten. Isoimmissa kasveissa juuret olivat pikkusormen paksuisia matoja:).  Pesin juuret kolmeen kertaan ja laitoin kuivumaan (ne olisi ollut hyvä pilkkoa pieneksi, mutta en ehtinyt), värjään niillä sitten joskus myöhemmin syksyllä tai talvella.

IN ENGLISH
Because May was so cold, my madder came up only in the end of the month. I was already worried that I had lost them but luckily they were only late. In the beginning of June I dug up couple of big plants for dyeing. Their roots were thick like my little finger:) I washed them three times and put them to dry (I know should have cut them smaller, I hope it is not too difficult later). I will dye with these some time next autumn or winter.


Värireseda on lähtenyt kasvuun ihan kivasti.

Weld is growing nicely.


Myös morsingot näyttävät hyviltä eivätkä olleet kärsineet halloista vaikka en ollut peittänytkään niitä harsolla.

Also woad looks good and hadn't suffered from freezing nights, though they were not covered with fleece.


Viime vuotiset morsingot olivat kuolleet talven aikana melkein kaikki, vain kukkapenkin reunassa yksi morsinko selvisi niin, että se kukkii nyt, kuva on eilisillalta. Pari muuta tekee vain lehtiä (joilla voin tietysti värjätä). Tästä kasvista kerään siemenet sitten loppukesällä. Jostain syystä morsinko ei talvehdi hyvin puutarhassani. Tuossa kukkapenkissä oli varmaan hyvä paikka, koska maa oli hiukan koholla ja muutenkin olin yrittänyt parantaa sitä iiriksiä ja pioneita varten:).

IN ENGLISH
Last years woad plants had almost all dyed last winter, only couple of plants survived, and only one is flowering in the edge of my flowerbed. Two other plants grow only leaves (which I can use for dyeing). For some reason mostly woad does not survive the winters in my garden. My soil is too heavy and wet for it, only that place in the flower bed is good enough for it, it is slightly raised bed, and I had tried to improve the soil for my irises and peonies:).


Alkuviikosta keräsin rikkaruohona kasvavat keltamot ja värjäsin niillä keltaista (1kg/100g lankaa). Ne antavat hyvin lämpimän keltaisen. Samoin olen kerännyt mesiangervoja ja värjännyt niillä. Kun niihin tulevat kukat, värjääminen on hankalaa, koska kukat ja jopa nuputkin on hankala siivilöidä liemestä pois ja ne takertuvat pahasti lankoihin. Ennen kukkimista värjäys on helpompaa ja niiden lehdistä tulee hyvää kylmänsävyistä keltaista/kellanvihreää, riippuen kasvien määrästä. Yleensä käytän niitäkin 1kg/100g lankaa.

IN ENGLISH
This week I have dyed with Greater Celandine, Chelidonium majus, which grows here as a weed. I use 1kg of plants to 100g of yarn, and they give quite nice warm yellow. Also now here is the time to dye with Meadowsweet, Filipendula ulmaria. I think it is better to use them before they flower, because flowers and even buds are difficult to get out the bath, and they stick to the yarn so badly, so I always dye with the leaves before flowering. They give quite strong greenish yellow, depending on the amount of plants, good with overdyeing blues to get green. Mostly I use also them ten times the amount of yarn.

Wednesday, May 24, 2017

More yarns to dye Lisää lankoja värjättäväksi


Eilen tulivat kehräämöstä sinne syksyllä viemämme villat lankoina takaisin.
Kyllä nyt taas riittää värjättävää lankaa:) Aluksi värjään lisää lankaa torille, ja sen jälkeen myös nettikauppaan. Tarvitaan ensin lisää sinisiä, jotka värjään nyt jauhemaisella luonnonindigolla, ja paljon sinisiä tarvitaan myös pohjaksi vihreisiin, jotka ovat jo ihan lopussa. Omat väritattaren taimet odottavat istutusta ulos, ja ehkä uskallan laittaa ne harson alle loppuviikosta. Morsingot ovat myös jo taimella, samoin resedat selvisivät hyvin siirrosta ulos penkkiin. Ulkoakin alkaisi jo kohta saada erilaisia lehtiä keltaisten värien lähteeksi. Puutarhassa kukkivat narsissit:).

IN ENGLISH
Yesterday we got yarns from the spinnery, these were made from the wool we took there last November. I have now lots of yarn to dye:) First I have to dye more yarn for the market, and after that also to the online shop. First I need a lot of blue which I will dye with natural indigo powder, also blue is needed as a base for greens which are most already sold out now. My own japanese indigo seedlings are waiting to be planted out, perhaps I will do it later this week if the weather stays warm. After an unusually cold spring it has been now very warm since last week-end. Also woad is already growing, and weld seems to be ok after I transplanted them outside some time ago. Everything has started to grow and there are a lot of green leaves which I can collect to use for yellows. In the garden daffodils are flowering:).


Sunday, May 7, 2017

Market season in summer 2017 Kesän 2017 toripaikka


Torilla oli tänä keväänä uudelleenjärjestelyjä paikkojen suhteen ja meidänkin kojumme paikka muuttui, ainakin täksi kesäksi. Kaikkiaan kojut ovat nyt enemmän neliöinä ja asiakkaille on enemmän tilaa myös pääkäytävien välissä. Meidän uusi paikkamme on nyt Katajanokan päässä toria, myös keskemmällä eikä enää kadun varressa. Alla on kartta torista ja meidän paikkamme on merkitty punaisella täplällä.
Ensi viikosta alkaen pääasiassa mieheni tai joskus minä olemme torilla kolmesta viiteen päivään viikossa, riippuen risteilijälaivoista ja säistä. Kirjoitan taas tulevan viikon toripäivät tänne blogini reunapalkkiin. Olisi mukava, jos pystyisi olemaan torilla joka päivä, mutta kun meiltä on sinne matkaa aika paljon ja päivät ovat pitkiä, niin se ei ole mahdollista. Epäilen myös, ettei myytävä riittäisikään koko kesäksi niin, vaikka yritänkin olla ahkera:) Tervetuloa torille!

In English
There have been some changes at the market this spring, and also our booth is now in a different place than previously. Our new place is more in the middle and closer to Katajanokka. Below is a map of the market and our booth is marked with a red dot.
From next week on we will be at the market three to five days a week depending on the cruise ships coming to Helsinki and also depending on weather. Mostly my husband is there, but sometimes also I will be there in the summer, but mainly my time is spent making more to sell. It would be nice to be able to sell every day, but since we live quite far from the market (120km), and days are very long, that is not possible. I doubt that I would even have enough to sell for every day all summer, though I try to be busy and productive:)
As before I will write the market days of the next week  in my blog every Sunday. Please contact me through my shop if you want to know if we are at the market on a specific day.
Welcome to the market!






Sunday, April 30, 2017

Old weld germinating Reseda itää


Värireseda on yksi eniten pitämistäni keltaisen värin antajista ja olenkin joka vuosi yrittänyt kasvattaa sitä. Väriresedalla värjäämisestä olen kirjoittanut mm täällä. Monesti kuitenkin minulla on ollut isoja ongelmia sen itämisessä, ja aiemmin olen pistänyt itämättömyyden sen syyksi, että siemenet ovat olleet liian vanhoja ja olen luullut resedan säilyttävän itävyytensä vain vuoden tai enintään kaksi viileässä säilytettynä.
Resedan siemen on pieni ja se tarvitsee valoa itääkseen eli se pitää kylvää pintaan ja peittää vain todella vähän, jos lainkaan. Ehkä tästä syystä ulos kylvämäni resedat ovat itäneet monesti hyvin epätasaisesti ja huonosti: pintaankylvetty siemen voi päästä kuivumaan ennenkuin se itää.
Toisaalta sitten resedalla on paalujuuri joka ei pidä yhtään koulimisesta ja purkkikasvatuksesta ja jos kylvän sen ensin kasvihuoneeseen, niin se pitää siirtää sieltä ulos penkkiin aikaisin ennenkuin juuri on kasvanut liikaa, muuten taimi jää juromaan pitkäksi aikaa siirron jälkeen, sikäli kuin selviää siirrosta lainkaan.

Nyt sitten kuitenkin kylvin väriresedaa taas hajakylvönä astiaan kasvihuoneeseen huhtikuun alkupuolella.  Löysin nimittäin siemenvarastoistani yhden viisi vuotta vanhan pussin Briteistä saamiani resedan siemeniä ja ajattelin kokeilla vieläkö ne itäisivät, ja olin melko varma, että eivät idä. Varmuudeksi minulla oli sitten myös tänä vuonna ostettu pussillinen siemeniä, jotka olin ajatellut kylvää suoraan ulos, mutta en ole vielä kylvänyt niitä. Kylvösastia oli kasvihuoneessa, missä öisin oli melko viileää, muttei pakkasta kuitenkaan. Saman astian toiseen päähän kylvin salaattia.
Kolme viikkoa kylvöstä ja nyt ne vanhat siemenet ovat itäneet oikein hyvällä prosentilla! Olen ihan yllättynyt ja tietysti myös tyytyväinen, ja ainakin tuli nyt todistettua, että väriresedan siemenillä itävyys säilyykin useamman vuoden. Tarkoitus olisi siirtää nuo taimet mahdollisimman pian ulos penkkiin, heti kun säät vain sallivat:)

IN ENGLISH
Weld is one of my favourite plants which give yellow, and I have tried to grow it almost every year. I have written about dyeing with it here. Many times I have had trouble getting it to germinate, and I have thought that it is one of those plants which lose their viability fast, and my seeds have been too old.
Seeds of weld are small and require light to germinate, so it needs to be sown on the surface and not covered at all, or only very lightly. Perhaps that is a reason why germination in the beds outside have been erratic and not good: seeds sown in the surface may have had dried before it has germinated.
On the other hand sowing to pots is not easy either. weld has a long taproot and resents disturbance, so it should be transplanted when it is still quite small.

I found one bag of old weld seeds which I had gotten five years ago from the UK, and I sowed them in a pot in my green house three weeks ago. I was pretty sure they would not germinate any more, but I still wanted to try, and as a back-up I had another bag of seeds bought this year (which I haven't sown yet). The temperature where the pot is has been near freezing (but not quite) during night time, and higher during days, and now those old seeds had germinated well! I was so surprised to see it. Now I know that weld seeds can keep their viability for several years contrary to what I believed earlier.
I will transplant the seedlings outside as soon as the weather warms up, last night it snowed and this morning all was white when I looked outside!! This has been a very cold and slow spring, someone said that it has been coldest in forty years.
Still, the ground has melted, and snowdrops and crocuses are flowering outside, and in the greenhouse japanese indigo and tomato seedlings are growing well, because I have a heater there to keep them warm during nights.

Sunday, April 9, 2017

Finally spring Vihdoin kevät


Talvi oli pitkä ja vieläkin on paikoin routaa maassa, mutta vihdoin kevätkukkia alkaa näkyä.
Viikko sitten 2.4 kylvin väritattaren siemenet, hiukan myöhemmin kuin tavallisesti, mutta kyllä ne vielä ehtivät, kun vien itävät taimet nyt kasvihuoneeseen. Yllä olevassa kuvassa siemenet on juuri kylvetty, vasemmalla olevat siemenet on hiukan paremmin puhdistettu ja oikealla on roskaisempia siemeniä, mutta ei se haittaa itämistä. Kylvön jälkeen peitin siemenet vermikuliitilla (ohut multakerroskin käy) ja pistin muovin kylvöastian päälle pitämään kylvöksen kosteana. Kylvös oli sisällä, missä meillä on jotain +18 C, ja tänä aamuna huomasin niiden itäneen. Vaikka viime syksynä sain tuoreita siemeniä omista kasveistani, niin kylvin nyt vanhempia siemeniä, joita olin säilyttänyt tiiviisti kosteudelta suojattuna pakastimessa. Täysin kuivat siemenet säilyttävät kokemukseni mukaan itävyytensä hiukan pidempään näin, mutta on tärkeää, että niissä ei saa olla kosteutta. Huoneenlämmössä säilytetyt väritattaren siemenet säilyvät itämiskelpoisina vuoden, jääkaapissa säilytettynä kaksi vuotta, mutta pakastimessa pidempään. Nyt kylvetyt siemenet olivat syksyltä 2013, ja ne itivät viikossa kuten alakuvasta näkyy:)

IN ENGLISH
Winter was long this year, and in parts of the garden the ground is still frozen. The first spring flowers are flowering.
A week ago April 2nd I sowed japanese indigo seeds inside. This is a bit later than I usually sow them, but there is still time for them to grow and now that they have germinated I will take them to my green house. In the picture above I have just sown them, the seeds on the right have not been so well cleaned as the ones in the left side, but I don't think it matters. After sowing I covered the seeds with vermiculite, and then put plastic cover over them to keep them moist. I kept them inside in about +18°C, and this morning I noticed that they had germinated. Even though I  got new seeds last autumn, I now sowed older seeds which I had kept dry in the freezer. If the seeds are dry and the bag is sealed well, the seeds store well this way. If I keep japanese indigo seeds in room temperature, they will be viable for one year. If they are kept in the fridge, they are viable for two years, and if they are kept dry and well sealed in the freezer in -20°C they keep longer in my experience. The seeds I sowed now were from autumn 2013 and they germinated well as you can see from the picture below:) 


Kevätkukkia puutarhassa

Spring flowers in the garden.






Saturday, March 4, 2017

Japan Blue Aizome- video

Neki Desu jakoi blogissaan japanilaisen Takashi Hirukawan  videon väritattaren eli japanilaisen indigon matkasta pellolta sadonkorjuusta lehtien fermentointiin ja siitä saatavan sukumoksi kutsutun käyneen kasvimassan käytöstä väriliemeksi ja lankojen ja kankaiden värjäykseen. Minunkin täytyy jakaa tämä mielenkiintoinen video. Linkki videoon alla.

Japan Blue Aizome

Neki Desu shared in her blog a video made by Takashi Hirukawa about Japan blue Aizome process from plants in the field through fermentation and making a vat to final blue fabric. This is so fascinating process that also I have to share this video:) Link to it above.


Saturday, February 18, 2017

The effect of iron on some dyes Rautapuretuksen vaikutus joihinkin väreihin

Tässä on muutamia näytteitä siitä, miten rautapuretus vaikuttaa verrattuna siihen onko rautapuretus tehty esipuretuksena vai väriliemeen jälkipuretuksena.
No 1 on purettamaton lanka
No 2 on purettamaton lanka, jonka väriliemeen on värjäyksen lopussa lisätty rautavihtrilliä 1% (1g/100g lankaa) 15 minutin ajaksi
No 3 on esipuretus 1 % rautavihtrillillä (esipuretus: purettamaton pesty lanka puhtaassa vedessä jonka lämpö on nostettu 80°C ja pidetty siinä ensin 45min, jonka jälkeen langat nostettu ylos ja lisätty veteen liotettu rautavihtrilli, ja laitettu langat uudelleen liemeen, jossa ne saivat olla 15 min. Langat on huuhdeltu kunnolla puretuksen jälkeen. Rautavihtrillillä esipuretettu lanka muuttuu kellertäväksi.)
No 4 on alunalla (10%) ja viinikivellä (5%) esipuretettu lanka
No 5 on alunalla (10%) ja viinikivellä (5%) esipuretettu lanka väriliemessä 1 tunti, jonka jälkeen liemeen on lisätty 1% rautavihtrilliä veteen liotettuna ja langat ovat edelleen saaneet olla liemessä 15 min.

Näytteet ovat olleet samassa kaikki väriliemessä, ja tunnin värjäyksen jälkeen 1,3 ja 4 on otettu pois ja no 2 ja no 5 jätetty liemeen vielä 15 minutiksi rautavihtrillilisäyksen jälkeen.

IN ENGLISH
Here are some samples to show how mordanting with iron affects the colour. The resulting colour is different when the mordanting is done as pre-mordanting, compared to when it is done as post-mordanting.
No1 is a yarn with no mordant
No 2 is a yarn with no mordant, but in the end of dyeing I have added 1% (1g/100g of yarn) of iron sulfate to the dye bath for 15 minutes.
No 3 is a yarn which was pre-mordanted with 1% iron sulfate (pre-mordanting: washed yarn is placed in clear water, and temperature raised to simmer (80°C), and kept there for 45minutes, after which time to yarns are taken out of the bath and iron sulfate added, and yarns are re-entered the bath, and kept there for 15 minutes. The yarns have been rinsed properly after mordanting). Iron pre-mordanted yarn is yellowish in colour.
No 4 is a yarn pre-mordanted with alum (10%) and cream of tartar (5%)
No 5 is a yarn pre-mordanted with alum (10%) and cream of tartar (5%), and after dyeing for one hour, the iron sulfate (1%) is added to the bath for 15 minutes.

The samples have all been in the same dye bath, and after dyeing for one hour, samples no 1,3 and 5 have been taken out of the bath, and no 2 and 5 have been left for another 15 minutes with added iron.

Krappi - Madder

Esipuretus raudalla muuttaa värin ruskeanvioletiksi, kun taas jälkipuretuksessa samaa värimuutosta ei tule vaikka rautapuretuksen kesto on sama 15 minuttia molemmissa.
Pre-mordanting with iron changes the colour to brownish purple while post-mordanting does not have the same effect, even though the time of the mordanting is the same 15 minutes.


Kokenilli - Cochineal

Myös kokenillin kanssa esipuretus raudalla antaa violettia väriä. Vaikka rauta-esipuretus oli tehty samalla kertaa kaikkiin näihin koevärjäyksiin ja huuhdeltu huolellisesti puretuksen jälkeen, niin kokenilli on niin herkkä raudan vaikutukseen, että esipuretetusta langasta väriliemeen nähtävästi irronnut hyvin pieni määrä riitti samentamaan myös muiden samassa kokenilliliemessä olleiden näytteiden väriä hiukan. Olen ennenkin huomannut, että kokenilli on hyvin herkkä raudan vaikutukselle. Krapin tai seitikkivärjäyksissä esipuretettu lanka ei vaikuttanut muiden samassa liemessä olevien lankojen väriin.

Also with cochineal iron pre-mordanting gives purple colour. Although I had used the yarn from the same pre-mordant bath to all these experiment, and tried to rinse the yarns well after mordanting, cochineal is so sensitive to iron, that even the very very slight amount of iron leached from the pre-mordanted yarns had affected to the colour of other samples in the same cochineal bath. I have noticed this earlier, too. Madder and mushrooms were not as sensitive to iron.


Verihelttaseitikki, lakit - Mushroom Cortinarius semisanguineus, caps


Verihelttaseitikki, jalat - Mushroom Cortinarius semisanguineus, stems

Tästä viimeisestä sarjasta täytyy sanoa, että tavallisesti saan verihelttaseitikkien jaloista keltaisempaa ja voimakkaampaa väriä, mutta nyt käytin vanhoja homehtuneita jalkoja ja selvästi se oli vaikuttanut myös väriin.
I usually get brighter and more yellow colour from the stems of this mushroom, but now I used old and moldy mushrooms and clearly mold had affected the colour. Anyway, you can see the effect of iron.


Saturday, February 4, 2017

About organic indigo vats Orgaanisista indigokyypeistä


Viime kesänä minulla oli pieni indigon käymiskyyppiastia kompostissa. Tarkoitus oli, että komposti pitää liemen lämpötilan 30-40 asteessa ja aluksi se onnistuikin, mutta pallokomposti oli liian pieni ja jäähtyi muutaman viikon jälkeen, kun sinne ei mahtunut laittamaan lisää kompostimateriaalia. Ensi kesänä täytyy aloittaa käymisastian kanssa jo alkukesästä, jolloin komposti on vajaampi, tai sitten tehdä kunnon iso komposti.
Tein käymiskyypin samoin kuin täällä, eli indigo-kidesooda-krappi-lese- yhdistelmällä.
Yllä olevassa kuvassa näkyy miltä liemi näytti ensimmäisen päivän jälkeen ja alla olevassa kuvassa kolmantena päivänä, jolloin se oli jo pelkistynyt kivasti ja sillä pystyi värjäämään. Värjäsin liemellä joka toinen päivä, ja annoin liemen levätä ja pelkistyä välipäivät.

IN ENGLISH
Last summer I had a small indigo fermentation vat in the compost bin. Warm compost kept the temperature between 30-40°C, and all went well in the beginning but after couple of weeks the compost cooled and since because of the pot there wasn't room to add more material to the compost to keep it going. So also my indigo vat cooled too much, and stopped working. Next summer I will either start with it in early summer when the bin is not so full, of make a bigger compost somewhere else.
I did the fermentation vat like here, it was indigo-madder-bran vat. In the picture above is how it looked after day one and below how it looked on day three, when I was already ready for the first yarns. I dyed with this every other day and let it rest one day in between.



Käymiskyyppi on muuten hyvä tapa saada indigo pelkistymään, mutta sen ongelmana on se, että lämpötilan on pysyttävä melko tasaisena ja yli 30°C, ja se ei meidän ilmastossamme ole helppoa. Periaatteessa, jos lämmön saisi pysymään tasaisena, niin sama kyyppi voisi käydä vuosia. Käymiskyypissä värjätty lanka tuoksuu erilaiselle ja se myös tuntuu pehmeältä.

Fruktoosikyyppi on toinen tapa pelkistää indigo ilman kemikaaleja, siitä reseptejäni sivupalkin indigo otsikon alla. Sekään ei ole ongelmaton: sen saaminen käyntiin vaatii hyvin korkean pH:n, vähintään 11, mielummin 12-13, ja vaikka pH laskee värjäyksen aikana, niin se on silti villalle aika korkea. Selluloosakuiduille korkea pH ei haittaa ja niille tämä kyyppi sopii hyvin. Lisäksi fruktoosikyyppi vaatii korkean alku-pHn saamiseksi sammutettua kalkkia (rakennushienokalkki, kalsium hydroxidi), kidesoodalla se ei onnistu, ja sammutettua kalkkia on saatavilla vain isoissa säkeissä rautakaupoissa. Pienissä määrin sitä ei saa.
Fruktoosikyypin etuna toisaalta on se, että kun sen saa käyntiin, niin se ei vaadi yhtä korkeaa lämpötilaa kuin käymiskyyppi, vaan jatkaa toimimistaan kesällä ihan ulkolämpötilassa. Viime kesänä tein toukokuussa kyypin, joka toimi koko kesän. Tämä oli indigo-rakennushienokalkki-henna-kyyppi, jonne lisäsin vain lisää keitettyä hennaa silloin kun kyyppi alkoi hidastua. Kyyppi on minulla vieläkin tallella, vaikka en olekaan värjännyt sillä nyt talvella.

IN ENGLISH
Fermentation vat is good for wool, but the problem with it in my climate is how to keep the temperature high enough, 30°C at the least, and also stable. This vat could work for years if successful but I threw the vat away in the autumn. The yarn dyed in fermentation vat smells good and also keeps wool soft.

Fructose vat is another way to reduce indigo without chemicals, but it also has it's problems. To start it needs a very high pH, 11 at least, preferably 12-13, and although the pH lowers later, it may make the wool a little harsh if you are not careful.  I only dip wool twice to the vat to keep it from getting damaged. This vat is best for cellulose fibers. Also another problem here in Finland for hobby dyers is that you can only buy lime (calcium hydroxide) in big 30kg bags, it is not available in small amounts, and you need it to raise the pH high enough for this vat.
A benefit of fructose vat is that once it gets going you can keep it alive in lower temperatures than fermentation vat. Last summer I made indigo-lime-henna-vat in May and could use it all summer, even though I kept it outside where the temperature was between 10-25°C during summer months. I only added some henna once in a while, and checked the pH. I still have this vat, though I haven't dyed with it now in the winter.


Alla olevassa kuvassa näkyy miltä onnistunut fruktoosikyyppi näyttää silloin kun se on valmis värjäykseen.
Englanninkielellä todella hyviä ohjeita tämän kyypin tekemiseen ja ylläpitämiseen löytyy Catharine Ellsin blogista: Maintaining and troubleshooting an organic indigo vat, varsinkin kommenteista löytyy hänen hyviä neuvojaan mitä tehdä ongelmatilanteissa.
Toinen hänen hyvä blogikirjoituksensa, Indigo reduction materials,  on muutaman viikon takaa hänen kokeiluistaan tästä kyypistä jolloin hän käytti kyypin pelkistämiseen mitä erilaisempia hedelmiä ja vihanneksia: mm appelsiinin ja sitruunankuoria, pektiiniä, kesäkurpitsaa, porkkanaa eli näyttää siltä, että vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka paljon! Hän on myös todennut, että glukoosi toimii yhtä hyvin kuin fruktoosi, vaikkakin hiukan hitaammin, sen sijaan sokeriruoko ei toiminut hänen kokeiluissaan.
Suosittelen muutenkin hänen blogiaan, koska hän aina yrittää löytää vastauksia myös kysymykseen miksi, ei pelkästään miten, ja se johtaa suurempaan luonnonvärien ymmärtämiseen. Voi miten paljon minullakin on vielä opittavaa.

IN ENGLISH
The picture below shows how successful indigo-henna-vat looks when it is ready for dyeing.
There are really good advise in Catherine Ellis' blog: Maintaining and troubleshooting an organic indigo vat   also in the comments section. 
Another her more recent blog posting, Indigo reduction materials, is really interesting! There are so many possibilities to try, and also how pectin would work. She had found out that as well as fructose also dextrose works, albeit a little slower, but sugar cane does not work.
I can truly recommend her blog, she tries to find also answers to why instead of how, and this leads to greater understanding of how natural dyes work. There are still so much for me to learn.


Friday, January 20, 2017

Drumstick Primrose Mittens Palloesikko lapaset


Tänä vuonna tulee 25 vuotta siitä kun äitini suunnitteli meille ensimmäiset lapaset, ne olivat Vanamo-lapaset, joita meillä on edelleen myytävänä tarvikepakettina. Vanamo on ollut hyvin ajaton malli, ja myynyt tasaisesti vuodesta toiseen.

Palloesikko on myös malli, jonka äitini piirsi jo 1990-luvulla, mutta se jäi välillä unohduksiin. Nyt muutin pikkuisen kuvioita ja tein lapasen uusilla väreillä jotka ovat minusta oikein onnistuneet. Pohjaväri on edelleen lampaanmusta. Vihreä on värjätty väritattarella ja pietaryrtillä, vaikka myös koivunlehtien ja väritattaren yhdistelmällä saa samanlaista vihreää. Kukkien värit on värjätty kokenillilla ja krapin ja kokenillin sekoituksella. Palloesikko-tarvikepaketti on nyt kaupassani.

Äitini kasvatti itse ensimmäiset palloesikkonsa siemenistä, ja siitä lähtien palloesikko onkin viihtynyt hyvin heidän puutarhassaan kukkien pitkään toukokuussa. Minun puutarhassani se ei valitettavasti viihdy yhtä hyvin, vaan vaatii muhevampaa maata, mutta itsekin pidän siitä silti paljon. Alla olevat kuvat on siskoni Henna Rajala ottanut äitini palloesikoista muutama vuosi sitten.

IN ENGLISH
This year it is now 25 years since my mother Liisa Rajala designed the first pair of mittens for us. They were Linnea-mittens, which we still sell as a kit, it has been a steady seller all this time.

Drumstick Primrose is also a design which my mother draw already in 1990s, but for years this pattern has been forgotten. Now I updated it, and knit it with new colors. The basic color is still Natural Black. Green is dyed with japanese indigo and tansy (birch leaves also give the same shade with japanese indigo). Plum is dyed with cochineal and red with a combination of cochineal and madder. Drumstick Primrose Mitten kit is now available in my shop.

Drumstick Primrose thrives in my mother's garden, and it flowers a long time in May. In my garden it doesn't do as well, my soil is not as rich in humus as the soil in my parent's garden, but I like it a lot all the same. The drumstick primrose pictures below were taken by my sister Henna Rajala in my parent's garden.




Tuesday, January 10, 2017

Some plant losses after last winter Muutamia kasvitappioita viime talven jälkeen


Vuosi sitten näihin aikoihin oli pakkasta enimmillään -28°C, nyt viime viikolla meillä oli minimi -24°C. Lunta oli vuosi sitten pari milliä, viime viikolla saman verran, ja viime viikonloppuna satoi lisää lunta. Nämä kuvat ovat eiliseltä päivältä, nyt sataa vettä. Viime talvi oli kuulemma monille kasveille kova ja tiedän tuttavia, joilta oli kuollut kasveja. Minun puutarhassani ei ollut isoja tuhoja talven jäljiltä, mutta yksi oli mistä pitääkin nyt raportoida.

Puutarhassani maa on toisaalla hyvin savipitoista ja tiivistä, kuten yllä olevan puutarhan osassa. Osassa puutarhaa sitten maa muuttuu hiekkaisemmaksi ja läpäisevämmäksi. Sinne hiekkaiseen maahan olen tehnyt kohopenkit, missä kasvavat värikasveista matarat, krapit ja pensasväriherneet, jotka kaikki ovat kuivemman ja köyhemmän maan kasveja. Siellä on myös piiskuja, resedaa ja liuskaläätettä, vaikka ne pärjäisivät kyllä savessakin. Morsingot ja väritattaret ovat yleensä puutarhan savisemmassa osassa, koska pääosin kasvatan niitä yksivuotisina, ja savessa on enemmän ravinteita ja kosteutta kuivinakin kesinä kuin hiekkamaassa.

Viime keväänä matarat ja värimaratti (Asperula tinctoria) nousivat aikaisin, kuten tavallisestikin, ja myös krappi (Rubia tinctoria) nousi tavalliseen tapaan ja oli talvehtinut hyvin jo vuodesta 2007 lähtien. Villi krappi (Rubia peregrina) sen sijaan ei noussut lainkaan. Olin istuttanut sen hiekkaiseen kohopenkkiin keväällä 2014, siitä täällä, ja lämpimän ja lyhyen talven 2014-2015 jälkeen se nousi kyllä, mutta kaikkein viimeisempänä näistä kasveista, vasta toukokuun lopulla. Minulla oli villiä krappia monta tainta, kolme oli istuttaessa isoja taimia ja loput pienempiä siemenestä kasvatettuja. Villi krappi kasvaa luonnonvaraisena Ranskassa, ja kun tavallinenkin krappi on talvehtinut minulla samanlaisessa maassa jo monta vuotta, niin en osannut odottaa hankaluuksia villin krapin kanssa. Minun olisi varmaan pitänyt peitellä se tammenlehdillä silloin joulukuussa 2015, kun säätiedotus lupasi hyvin kylmää, mutta en tajunnut, että se voisi olla arka! Pitäisikö sen olla arka? Katselin pitkin kesää niiden penkkiä toivoen, että jospa se vielä nousisi myöhemmin, mutta syksyllä piti todeta, että kyllä ne olivat kaikki kuolleet.

IN ENGLISH
A year ago last winter it was very cold - 28°C after a relatively warm December. This year last week it was also cold, -24°C, and like last year, very little snow. During last week-end it snowed more, and today it is raining. These pictures are from yesterday. I have many friends who had lost many plants during last winter: because it was suddenly so cold with very little snow cover, but in my garden there were not many losses, except one which I'm writing about now.

In my garden the soil is mostly clay and prone to water logging, like the part of the garden which shows in the picture above. In another part of the garden the soil is better, more sandy and well-drained, and there I have planted my bedstraws, madders and Genista tinctoria, which all grow in that type of soil (dry and rather poor) in the nature. I have also beds for goldenrod, weld and Serratula tictoria in sandy soil, although they would also grow in clay soil. Japanese indigo and woad are mostly in clay- part of the garden, because they are used as first year crop and in clay there are more nutrients and moisture even in dry summer. 

Last spring after the cold winter native bedstraws came up normally, as did Asperula tinctoria and all my madder plants (Rubia tinctoria). I have grown madder since 2007. Wild madder (Rubia peregrina) didn't come up at all! I had planted several plants in sandy soil in raised bed in the spring 2014, about it here, three were big plants and the rest were smaller plants which I had grown from seeds from France. All of them had come up in spring 2015 after quite warm and short winter. I didn't expect any trouble with it because madder had grown well for me already several years and always over-wintered well. In retrospect I know now I should have protected the soil from freezing deep with dry oak leaves or such, after hearing the weather forecast predicting very cold weather in December 2015. I didn't realize wild madder is more tender than ordinary madder. Should it be more tender?? All summer I looked at their bed hoping that they would come up late, but in the autumn I had to give up hope, they had all died last winter.


Toinen värikasvi, joka hiukan kärsi edellistalvesta, oli pensasväriherne, Genista tinctoria. Olin istuttanut ne 2010 eli ne olivat jo aika isoja pensaista. Suunnilleen puolet niistä ei lähtenyt kasvuun keväällä, mutta onneksi sentään puolet lähti. Tavallisinakin  talvina se palelluttaa minulla versonsa, mutta lähtee keväällä kasvuun tyvestä ja siitä saa hyvän värisadon elo-syyskuussa. Tosin siemeniä en ole siitä koskaan saanut, koska se alkaa kukkia niin myöhään. Sen versot ovat rusakoiden herkkua, ja jos pensaita ei suojaa verkolla, niin ne syödään talvella.  Näin kävi sunnuntaina ylläolevassa kuvassa olevalle kasville, mutta se kyllä keväällä nousee tyvestä.
Toivottavasti pahin tästä talvesta on nyt nähty ja kevät tulee aikaisin, ja kaikki loput kasvini talvehtivat hyvin.

IN ENGLISH
Another dye plant which suffered from last winter was Genista tinctoria. They were old plants, planted in 2010, and had come through already several winters, but about half of them didn't start to grow in the spring. I'm glad that half did. Even in normal winters it's branches above snow die, but it has always started to grow from the ground, and I could  dye with it in late summer. We have here wild hares which like to eat it's branches in the winter, and if I don't protect them, they get eaten. This happened last Sunday to a plant in the picture above, but I'm positive it starts to grow from the ground in the spring. 
Let's hope the coldest part of the winter is now over (though it may not be), and all the rest of my plants come up well in the spring.

Saturday, January 7, 2017

Elecampane as a dye plant? Hirvenjuuriko värikasvi?


Minulta kysyttiin isohirvenjuuren (Inula helenium) käytöstä värikasvina. Vaikka sitä kasvaa puutarhassani, niin en ole koskaan käyttänyt sitä värjäykseen, vaikka todennäköisesti sen lehdistä ja kukista  saisi keltaista väriä niinkuin monista muistakin asterikasvien heimoon kuuluvista kasveista. Sitä ei mainita yleisimmistä värikasveista puhuttaessa ja siksi en ollut siihen varmaan kiinnittänyt huomiota. Joskus vielä olisi kiva ihan vain kokeilun vuoksi värjätä kaikilla mahdollisilla kasveilla mitä puutarhasta ja lähiympäristöstä löytyy, mutta toistaiseksi olen värjännyt vain niillä mitä tiedän varmasti hyviksi.

Aloin sitten tutkia mitä netissä sanotaan tästä, ja yllättävästi monilla sivuilla se mainitaan värikasviksi ja jopa sen siemeniä myydään värikasviksi kasvatettavaksi, mikä on minusta hiukan kyseenalaista. Sen sijaan tieto siitä mitä väriainetta se sisältää ja miten sitä käytetään on aika epämääräistä. Yleensä sanotaan, että siitä saa sinistä (!). Botanical.com- sivuilta löysin maininnan, että sininen väri on uutettu juuresta, joka on pilkottu, haudutettu ja sekoitettu tuhkan ja mustikoiden (tai sen tapaisten marjojen) kanssa. Kuullostaa minusta hiukan oudolta, todennäköisempää olisi, että sininen lopputulos johtuisi mustikoista kuin hirvenjuuresta, mutta en tiedä.

Lisätietoa löysin sitten Su Griersonin kirjasta The Color Couldron. Tästä kirjasta löydän aina kunnon viitteet ja niin nytkin.  Griersonin mukaan vanhin maininta ylläolevasta sinisen reseptistä löytyy vuodelta 1777 Lightfoot:Flora Scotica-kirjasta. Tätä Lightfootin tietoa sinisen saamisesta on sitten toistettu myöhemissä kirjoissa, ja nykyään netissä, selkeästi kokeilematta. Grierson kuitenkin teki perusteelliseen tapaansa useita kokeiluja hirvenjuuren juurilla, myös tuhkan ja mustikoiden kanssa, mutta ei onnistunut saamaan sinistä, vaan tulos oli samean harmaa/vihertävä.
Eli voi olla, että sininen hirvenjuuren juurilla on taas yksi värjäyksen myytti, mutta koska hirvenjuuri on isokokoinen ja yleinen kasvi, niin mikään ei estä nykyvärjäreitä tekemästä lisäkokeiluja, voihan olla että joku joskus onnistuukin. Tässä on ainakin yksi syy minullakin edelleen pitää sitä puutarhassa. Ja varmasti siitä saisi keltaista lehdistä ja kukista, lisäksi se on oikein hyvä perhoskasvi.

IN ENGLISH
I got a question about  Elecampane (Inula helenium) as a dye. Though it grows in my garden, I have never used it for dyeing. I suspect it will give yellow from leaves and flowers, as many other plants from Compositae-family do. It isn't mentioned among classical and most common dye plants, so that must be why I had never paid attention to it. Someday it would be fun and interesting to try every plant I have in my garden and in wild in our property, but so far I have used plants which I know now to be good.

I then started to research elecampane, and in the internet many pages state it as a dye plant, and even it's seeds are sold for growing dye plants. However I couldn't find information about how to dye with it and what dyes it actually contains. Most pages just said that you can get blue (!) from it. Botanical.com pages say that "A blue dye has been extracted from the root, bruised and macerated and mingled with ashes and whortleberries.". It sounds strange to me, more like the blue would come from blue berries rather than elecampane roots.

As always, I found good references to this from Su Grierson's book The Color Couldron. Grierson says that the reports of it's use as a dye seem to originate from Lightfoot: Flora Scotica (1777) and in that book is just the same recipe as  above. Since then other writers seem to have copied that recipe (without trying it, it seems to me because nobody had given any better recipe). Grierson was as thorough as always, and made several dye tests with elecampane roots, also with ashes and whortleberries, but got no blue. The colour she got was "unimpressive dull grey/green shade".
So it is possible that blue from elecampane roots is one of the myths of natural dyeing. Elecampane is a big and common plant, so perhaps someone can succeed also with it's root, but it may be best to use leaves and flowers for yellow, to avoid disappointments. It is nice to know I have it in the garden, and maybe someday I will try it also, until then it is a good plant for butterflies.